Lampaiden hoito ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla, kun katselee söpöjen lampaiden käyskentelyä laitumella: Vaaditaan aika monia taitoja ja paljon opiskelua, että vuoden kierrosta selviää kunnialla 😊. Ensimmäisiä lampaita hankkiessa sain hyvän neuvon: ota ensin muutama ja opettele niiden kanssa!
Jokainen lammas keritään kaksi kerta vuodessa, samalla hoidetaan sorkat. Kerintä sujuu fiskarseilla, vanhan ajan keritsimillä tai sähkökoneella – jos tietää, mitä tekee! Lampaan kerintään voida aloittelija saada kulumaan vaikka tunnin ja jälki voi näyttää mielenkiintoiselta ja selkä huutaa… Ammattilainen hurauttaa lampaan kauniin sileäksi muutamassa minuutissa, maailman mestarit sekunneissa. Kerintää voi opiskella kursseilla ja harjoitus tekee mestarin. Liian pitkien sorkkien lyhentäminen käy näppärästi oksasaksilla, kun ensin saa pidettyä sorkan paikallaan tai voihan hankkia ns. ”lampaankääntäjän” avuksi, jos kukkaro antaa myöten tai hankkia kaverin, joka saa lampaan kätevästi kiepautettua istumaan (sitä voi opiskella mm. juutuubista, mutta silti sangen vaikeaa.).
Lampaita pitää siirrellä paljon, yhden lampaan siirto on vaikeinta eikä kaikki yksilöt kulje kauniisti talutushihnassa vaan tekevät kaikkensa, että eivät joko liiku tai ryntäävät juuri päinvastaiseen suutaan kuin on tarkoitus. Iso lauma liikkuu porukassa kauraämpärin perässä, voi käyttää myös irtoaitoja, naruja, kujia, huitovaa ihmislaumaa. Jokunen lammas sitten kuitenkin eksyy laumasta ja menee paniikkiin, näitä jahdataan sitten vielä muutama tunti. Tai voi ostaa neljällä viidellä tonnilla valmiiksi koulutetun paimenkoiran ja opetella käyttämään sitä, kunhan joku ammattilainen ensin tulee opettamaan lampaatkin koiraan. Voi myös ostaa paimenkoiran pennun reilulla tonnilla ja käydä sen kanssa kursseilla parin vuoden verran. Mutta Kun on se toimiva koira, niin lauma siirtyy muutamassa minuutissa ihan mihin vaan ja sitä hommaa tekee sitten ihan huvikseen! Toki sitten aika menee kursseilla ja kisoissa ja kohta sinulla on monta koiraa jne…
Karitsointiaika on lienee se vaativin juttu… olisi tiedettävä, mikä vaihe on synnytyksessä menossa, ja onko syytä auttaa – ja sitten vaan käsi kyynärpäätä myöten lampaan sisään, vaikka sitten itkun kanssa. On selvitettävä, miten päin karitsat on ja mikä jalka ja pää kuuluu kenellekin ja miten päin pitäisi vetää karitsa ulos. Suomenlampailla kun on monta karitsaa, niin ovat välillä kohdussa vähän sekamelskassa… Talvisaikaan voi olla tarpeen kuivalla vastasyntyneitä hiustenkuivaajalla. Myöskin järjestetään emolle ja pienille muutamaksi päiväksi oma lämpölampulla varustettu karsina. Huolehditaan, että jokainen karitsa oppii imemään ja saa riittävästi elintärkeää ternimaitoa muutaman tunnin sisällä syntymästä. Välillä otetaan letkut ja tutit hätiin, tai sulatetaan pakkasesta terniä, jos emolta ei heti tule. Voi myös käydä niin, että emo hylkii jotain karitsaansa ja se otetaan sitten ihan tuttikaritsatksi. Uuhien kuntoa tarkkaillaan ja tarpeen mukaan niitä lääkitään ja hoidetaan. Karitsointiaika kestää noin kuukauden ja silloin vietetään monta yötä lampolassa silmät ristissä. Se on raskasta, mutta myös niin ihanaa aikaa – uuden elämän ihme ja suloiset karitsat! Niiden eteen tekee ihan mitä vain!
Lampaat ovat herkkiä eläimiä ja vaaditaan aika paljon tietotaitoa, jotta ne saa aa pysymään terveinä ja hyvinvoivina! On osattava huolehtia oikeasta ruokinnasta, tarkkailtava kasvua ja kuntoa, ehkäistävä ripuleita, pötsihäiriöitä ja utaretulehduksia, hoidettava ripuleita, pötsihäiriöitä ja utaretulehduksia… On reagoitava Heti, kun löytää ripuloivan, laihan, eristäytyneen, ontuvan jne lampaan.
Karitsoiden kasvua seurataan punnituksilla. Sitten ei tarvitse muuta kuin ratkaista millainen vaaka, ja kuinka saat lampaat sille vaa-alle =D. Eikä tästä sen enempää, tulisi liian pitkä ”stoori” tai uuden blogin aihe!
On päätettävä, millaisia korvamerkkejä haluaa eläimilleen ja millaiset pihdit tilataan ja mistä, opetellaan käyttämään pihtejä…. Kirjataan korvamerkit järjestelmiin. Kun menee väärä merkki lampaalle, niin sitten mietitään taas mitä tehdään!
On opeteltava käyttämään tietokoneohjelmia, jonne kirjataan lampaiden syntymät, painot, kerinnät, laidunsiirrot, teurastukset, myynnit jne. Kaikki pitää tapahtua määräajassa tai tulee sanktioita. Näppäilyvirheitä ei saa itse korjattua vaan sitten otetaan yhteyttä ohjelmistotukeen. Ja jos ei ole huomannut virhettä, tulee sanktioita valvovilta viranomaisilta. Vaaditaan itsehillintää.
Itsehillinnästä päästäänkin kirjanpitoon ja vuosittaisiin luomu ym. tarkastuksiin. Mapeista pitäisi löytyä mm. ajantasaiset laidunnussuunnitelma, ruokintasuunnitelma, viljelysuunnitelma, viljelykirjanpito, ympäristökirjanpito, varastokirjanpito, laidunkirjanpito, lääkekirjanpito, ruokintakirjanpito, (jossa näkyy paljonko on päivittäin annettu millekin eläinryhmälle ruokaa ja mitä se on sisältänyt ja paljonko sitä on jäljellä…), peltokartat, varastokartat, lampolan kartat ja mitat, eläinluettelot, dokumentit myynneistä ja ostoista, lannan käsittelyyn liittyvät asiakirjat, luomuasiakirjat, luomusuunnitelmat, luvat käyttää tiettyjä tuotteita luomueläinten terveydenhoidossa, dokumentit maanäytteistä, rehuanalyysit. Tarkastuksen koittaessa hikoillaan sisäisesti ja ulkoisesti mappipinon kassa ja yritetään löytää tarkastajalle kaikki info. Tarkastukset voidaan tehdä myös vain päivän parin varoitusajalla tai ilman ennakkoilmoitusta. Voitte kuvitella, että maatilalla on kesäaikaan muutakin tekemistä aamusta iltaan kuin istua toimistossa!! Ennen tarkastusta sitten pengotaan papereita edellinen yö… Stressilukemat ovat huipussaan – ja tarkastuksen jälkeen menee vielä monta viikkoa, että elimistö rauhoittuu normaali arkeen. Tämä on sinänsä aivan hassua, koska toiminta on samaa aina – puhdasta luomua ja järkevää eläinten hyvinvoinnista huolehtimista – ihan riippumatta papereiden tilasta!
On osattava ennakoida eri tuotantovaiheiden haasteet: kuntoluokittaa lampaat, jakaa ne ruokintaryhmiin, ruokkia oikein, laskea montako eläintä laitetaan millekin laitumelle mille ajanjaksolle, ennakoida laitumen kasvuvauhti ja siirtää lampaat juuri optimaalisena päivänä. On tiedettävä, milloin heinä tehdään ja mitä ja milloin peltoon kylvetään. Pitäisi osata kiinnittää kylvökone traktoriin ja säätää, minkä verran siemeniä se kylvää peltoon… Luonnollisesti on osattava hankkia ja varastoida rehut, kuivikkeet, aitatarvikkeet ja kaikki muu rekvisiitta.
Jos meinaa hyödyntää lampaista saatavia tuotteita, niin on pitää perehtyä kehräämöihin, muokkaamoihin, savustamoihin, teurastamoihin, makkarantekijöihin, purkittajiin, kuljetusfirmoihin, pakkausmerkintöihin, markkinointiin, varastointiin, asiakassuhteiden hoitoon, someen…
Onneksi on tullut työskenneltyä palvelukotiohjaajana, kulta- ja kelloliikkeessä, seikkailuleiriohjaajana, seurakunnan diakoniatyössä, lastentarhanopena, ratsastusretkiohjaajana ja lapsuus viettetty Afrikassa…. niin oikeasti voi selvitä myös lampurina!! ihan kaikesta on hyötyä 😊.