Entinen työkaverini kysyi, että ”miten sinä saat aikas siellä maatilalla kulumaan”. Aloin tuossa saunan jälkeen pohdiskelemaan, että mihinkäs se tämäkin päivä kului, kun en ehtinytkään vuolla yhdenkään hepan kavioita, vaikka se oli jonkinmoinen tavoite vielä aamulla. Koetanpa muistella tämän päivän kuviot ihan mielenkiinnon vuoksi. Periaatteessa oli suht. tavallinen päivä, ilman suurempia kommelluksia – eläimiä ei ainakaan ollut karkuteillä.
Kello soi seitsemältä, tapani mukaan asettauduin läppärin ääreen pikakahvimukin kera ja aloin katsella kännykän muistion työlistaa poimien sieltä tämän hetken akuuteimmat asiat. Etsin käsiini pentukoiran repimän heinäkuun ratsastuslistan ja sitä teippailtuani sain tehtyä yhteenvetoa ja laitettua yhden heppavuokralaskun. Eläinlääkäriltä oli tullut samaisen pennun rokotuslasku ja hoitelin sen eteenpäin. Odotellessani sovittua whatsup -puhelua Nigeriasta sain jonkun toimistonsiistimisvimman, ja siistimpi toimisto sai minut erittäin hyvälle mielelle. Sitten syksyn vapaaehtoistyöntekijäehdokas, Nigerialainen poika soitti ja siinä vähän juttelimme. Kysyin, onko hän lypsänyt lehmää tai ajanut traktoria. Eipä ollut, mutta kuulemma lapsuudenkotona oli ollut vuohia. Oli valmis opettelemaan. Saimme työstettyä virallista kutsua, jotta hän voi hakea viisumia. Yhtäkkiä kello oli jo yhdeksän ja lypsyaika. Jäi nyt kaurapuuro keittämättä, söin vain pikaisesti muroja, mikä ei ”normisti” kuulu ohjelmaan.
Molla-Maija tuli innokkaasti laitumelta lypsypaikalle, koirat avustivat. Pikku Stina-pentukin vähän haukuskeli tärkeänä. Lypsäessä ehtii mietiskellä, maidon tasainen suihkina on jotenkin suorastaan terapeuttista ja rauhoittavaa, kädetkin jaksoivat aika hyvin hoidella reippaan viiden litran annoksen. Vilppu-kissa sai ensimmäisenä maitonsa. Sitten vein reippaan litran tuttisangossa laitumelle kahdelle karitsaiselle. Rantalaitumen hepat saivat samalla reissulla aamukauransa ja avasin niille susiaidan veräjän, jotta pääsevät rantaan päivän ajaksi. Keräsin tullessa kerppuja ja yrttejä kahdelle toipilastuvan ripulilampaalle, monipuolinen yrttivalikoima ei liene pahaksi. Kannoin muutaman sangon vettä erinäisille eläimille. Kanat saivat aamusapuskat ja munia löytyi kuusi kappaletta. Siivilöin maidon ja laitoin jääkaappiin. Pyysin aamupalalla olevan Tuomaksen mukaani avustamaan lantanäytteiden otossa. Pitää ottaa lantanäytteet, jotta tietää onko matolääkkeet tarpeen. Kävimme muutaman kilometrin päässä kahdella eri laitumella, toisella oli pässi- ja toisella uuhikaritsat hoitelemassa ympäristösopimuskohteita. Koirat noutivat meille lampaat ja pitivät laumaa kasassa. Tuomas seisoi hajareisin lampaan kaulan ympärillä ja piti leuan alta kiinni, minä pyörittelin peräaukossa sormea muovipussin kanssa ja kaivelin papanoita. Yhteensä kuusi näytettä. Pässilaidun oli jo kovin kaluttu. Ystäväni soitti ja muistutteli, että muistanhan tänään tulla klo 14 alkaen hänen enonsa synttärikahville.
Kotiin tultua olikin jo lounas-välipala-aika. Laitoin papanat jääkaappiin kylmettymään. Keittelin kahvin ja paistoin kananmunia, isä tuli paikalle ja kertoi saaneensa peräkäryyn laakerin vaihdettua. Päätimme lähteä saman tien viemään pässikaritsoita paremmalle laitumelle vanhempieni luo. Sitä ennen tein pikaisesti lähetteen ruokavirastolle, etsin lammasohjelmasta kyseisten lampaiden eu-tunnukset ja merkkasin papanapussit ja pakkasin laatikkoon. Ajattelin, että jossain välissä päivää ne on saatava postiin ja keksin laittaa laatikon kylmälaukkuun kylmäkallen kera, niin ei papanat kuumene autossa, jos joutuvat odottamaan. Päätimme hakea ensimmäisen pässikuorman ja sitten käydä yhdessä siellä synttärikahveilla. Vaihdoin pikaisesti edustavammat vaatteet ja otin pikkukengät mukaan ja löysin kivan kortin. Fani luotto- paimenkoiramme nouti lampaat ja ensimmäiset kymmenen saatiin suhteellisen sujuvasti kärryyn. Soitin matkalta äidille, että voisiko hän tehdä heidän ihanasta puutarhastaan kukkakimpun, jotta voimme sen napata matkaan samalla, kun tuomme lampaat ja kurvaamme synttäreille. Äiti olikin tehnyt upean kimpun ja 14.30 pääsimme synttäritaloon. Sankari kyllä luuli saavansa jotain isompaakin, kun tulimme lammaskärryn kanssa pihaan. Soittelin kotiin, että jospa Elias alkaisi paistamaan kalastamiaan ahvenia ja lapset voisivat vaikka jo syödäkin. Synttäreillä olikin ohjelmaa ja aika kului, totesin, että nyt on pakko lähteä, että ehdin kotiin, kun 15.30 tulee ratsastusretkeläiset. Eräs ystävämme lupautui viemään minut kotiin, jotta isäni voisi vielä jatkaa juhlissa. Retkeläiset olivat juuri saapuneet ja odottivat innoissaan, vaari ja tyttärentytär, 9v.
Kävin vaihtamassa ratsastushousut ja join Mollanpiimälasin ja maistoin vähän ahventa. Kävimme hakemassa hevoset, harjailimme ja varustelimme. Aurinko paistoi, mukava pieni tuulenvire, ei ötököitä, ei liian kylmä eikä kuuma, siis täydellinen keli, luonnossa mukavia syyskesän sävyä, ihanat horsmat ja kaurapellot. Ratsastimme leppoisan 1,5h retken, metsäpolkuja, metsäautoteitä, pellonreunoja, joen vartta, kävimme kahlaamassa järvessä ja muutaman laukkapätkänkin otimme. Retkeläiset olivat tyytyväisiä ja se tuntui mukavalta. Huomasin, että maatilamajoitusvuokralaisilta oli tullut viesti, että tulevat seitsemän pintaan.
Kuuden maissa, hepan selästä päästyä lämmitin poikien kokkaamia ahvenia ja perunalättyjä eilisen kaalisalaatin kera, olipa herkkua. Olin oikein otettu, miten pojat olivat laittaneet hienosti ruoat. Tuomas lähti isäni kaveriksi koirien kanssa kuskaamaan vielä kolmatta pässikuormaa, yhden isä oli onnistunut viemään ilman koirienkaan apua ja jopa muistanut viedä papanat postiin. Minä vein vuokrapäädyn matot pihalle ja lattiaa luuttuamaan. Kun sain lakanat sänkyihin, vuokralaiset olivatkin jo ovella. Muistin, että he ovat saksalaisia. Kun lapset sitten puhuivat, ihmettelin, miten se kuulostaakin suomelta, mutta en kuitenkaan ymmärrä mitään. Jossain vaiheessa välähti, että ovatkin virolaisia =D. Laitoin heille saunan lämpiämään ja lähdin iltalypsylle. Ja taas kissalle maidot, Tuomas juotti karitsat. Vein hepoille iltapalat ja laitoin petoportin kiinni. Keräsin potilaalle yrtit, kannoin vedet. Kastelin lurpallaan olevat tomaatit ja Miika kasteli pihakukat. Sitten koirille ruoat, ihmisille vähän iltapalaa ja saunaan. Sitä ennen otettiin punkki koirasta. Tuomas haki Vilppu-kissankin navetasta pesuhuoneeseen, kun se oli jostain syystä kuorruttunut kuralla. Saunomisen lomassa siis pestiin kissa, joka suhtautui operaatioon yllättävän tyynesti. Koirat tykkäsivät löylytellä, kun oli ilma viilennyt. Vesikin oli viilennyt erittäin virkistäväksi, kävin kyllä pulahtamassa ja pojat suppailivat uudella laudallaan löylyttelyn lomassa. Joimme vielä kaakaot. Ja aloin miettiä, miksi en tänäänkään ehtinyt vuolla hevosten kavioita…. Ennen petiin menoa huomasin, että vessa oli aika nuhruinen ja putsasin vielä sen – kun on vuokralaisiakin talossa. Ilman heitä en varmasti siivoaisi vessaa iltamyöhällä =D. Nyt on kello kolmea vailla 12 ja uniaika, josta uhrasin kyllä nyt tämän päiväkirjan kirjoittamiselle arvokkaita uniminuutteja. Lähetän vielä Kyöstille hyvänyön viestin, hän kun on reissutöissä, mutta hyvinkin luultavasti on jo nukahtanut ja lukee viestiin aamulla.