Tämän päivän teema on vapaaehtoistyöntekijät. Nuoria innokkaita ihmisiä ympäri maailmaa tulee vapaaehtoisesti meille ruokapalkalla hommiin (workaway). Siitä pitää löytää joku ”kauhun tasapaino”. Ruokalasku on jonkinmoinen, mutta toisaalta päästään maistamaan etnisiä makuja ja nauttimaan toisten kokkauksista. Yksin ollessa ei tule edes kokattua. Joskus vaan tuntuu, että sitä ei ehdi muuta kuin siivoamaan keittiötä ja kehittämään kaikille ruokaa. Jotkut vapaaehtoiset tosin ehtivät siivoamaan keittiön ennen minua. Aina kun porukka vaihtuu, osa keittiötavaroista on hukassa ja paistinpannunkäyttökoulutus pitää aloittaa alusta (ja joskus ostaa uusi paistinpannu). Eräät saksalaiset sanoivat, että eivät missään ole nähneet näin loogisessa järjestyksessä olevaa keittiötä – pakon sanelemaa! =D.

Eilen tuntui, kuin meillä olisi kansainvälinen työleiri. Espanjalainen pariskunta oli tullut perjantaina. Vähän alkavat jo päästä jyvälle, juuri nyt haluavat kokata lounaaksi jotain gaspacho-soppaa ja perunatortillaa. Tomaatit vaan pääsivät näköjään loppumaan, kun meillä vieraana oleva itävaltalaispariskunta eilen teki kasviscurrya. Kasvihuoneessa on kolme tomaattia, jospa se riittäisi. Tämä itävaltalaistyttö oli meillä kolme vuotta sitten vapaaehtoistyötekijänä ja hän toi nyt poikakaverinsa parin päivän visiitille. Eilen saapui myös poika venäjältä. Hieman meillä on kommunikaatiovaikeuksia. Hän oli aika väsynyt ja heräsi myöhään aamupalalle. Kysyin syökö hän puuroa, ja ymmärsin, että juu, ja keitin puuron, mutta vastaus oli siis ei…. No hän pärjäsi kahvilla ja paistoi itselleen kaksi kananmunaa. Hän haluaisi opetella suomen kieltä ja kovasti toistelee kaikkia sanoja. Englantia ymmärtää vähän myös. Eilen hän halusi tietää, mikä on bisnesman suomeksi.  Opettelimme lauseen: minun isä on liikemies. Tänään kysyin, osaatko sanoa, mikä minun isä on. Hän sanoi: minun isä on osaatko sanoa. No, hän nyt lähti tekemään halkopinoa – siihen ei tarvita mitään kieliä. Eiköhän tästä päästä eteenpäin. Tänään tulee majoittumaan neljäksi yöksi talon toiseen päätyyn kolme venäläistä vierasta Airbnb:n kautta. Saapahan meidän venäläispoika sitten vähän puhua omaa kieltään!

Tavoitehan tässä kaikessa on, että saisi arjen sujumaan ja ehtisi tehdä myös paperihommat ja ehkä jonain vuonna myös taiteilla. Ja on tässä sekin ulottuvuus, että elämä on rikasta, oma nuoriso saa kuulla englantia ja oppii avaraa ajattelua, ja saamme tarjota nuorille mahdollisuuden kokeilla siipiään, oppia uusia asioita ja nauttia meidän ihanasta suomalaisesta luonnosta vuodenaikoneen. Itsekin aina heräämme huomaamaan, miten ihmeellistä, rauhallista, kaunista, puhdasta ja hiljaista meillä on. Sauna, soutelu, hiljainen järvi, metsäpolut, sienet, marjat – siinä jo paljon eksoottista. Kehotinkin espanjalaisia lähtemään soutelemaan vapaapäivänään.  Unohdin vaan antaa käyttöohjeet ja niinpä molemmat airot olivat eri kohdissa ja kumpikin souti omaa airoaan….

Välillä on mukava pitää taukoa vapaaehtoisista ja olla viikonloppu tai muutama viikko ihan omalla porukalla. Ihminen tarvitsee lomaa. Maatilalla toisaalta on hyvin vaikea olla lomalla ja pitää lähteä pois, silloin jos on siunattu pätevillä vapaaehtoisilla, niin se on helppoa! Yleensä nuoret ovat otettuja, kun uskallamme jättää huushollin muutamaksi päiväksi heidän vastuulleen. Edellytys tosin on, että osaavat lypsää lehmän. Se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Osa luovuttaa jo muutamalla vedolla, osa sitkeästi opettelee ja lopulta se käy! Kai se lypsykone joskus pitäisi hankkia….